Hammasjorinaa vol.2 + vähän muuta

Oon taas yksin kotona, Mikko lähti tiistaina Pielavedelle. Sen siskon mies kuoli yllättäen, joten Mikko on nyt siellä seurana ja auttelemassa pihatöissä. Itsekin olin Pielavedellä viime viikon torstaista sunnuntaihin, ensimmäistä kertaa Ouluun muuton jälkeen.

Edellisen kirjoituksen jälkeen minulta on revitty kaksi hammasta irti. Viime viikon maanantaina torahampaan viereinen maitohammas, joka lohkesi - eihän sitä kannattanut korjatakaan, kun olisi lähtenyt joka tapauksessa sitten kun pääsen oikojalle. Nyt vaan sitten elelen tuon melko näkyvän kolon kanssa hamaan tulevaisuuteen asti. :D
Eilen aamulla soitin sitten taas akuuttiaikaa, kun viisaudenhammas kipuili niin pahasti etten saanut kunnolla nukuttuakaan. Särkylääkkeetkin söin loppuun, ibuprofeiinia ja parasetamolia yhtä aikaa, jostain luin että tehokkaampi niin. Sain sitten aamupäivälle ajan suukirurgille, jonka arvelin ehkä määräävän antibioottikuurin tai jotain. Yllätys ja paniikki olikin aika suuri, kun hammasta vilkaistuaan kirurgi sanoi että eiköhän tämä oteta samantien pois. En ollut ollenkaan henkisesti valmistautunut moiseen, enkä tietenkään rauhoitettu, mutta suostuin kuitenkin. Sydän hakkasi ja paniikkikohtausta pukkasi päälle, mutta noin kaksikymmentä sekuntia ja naps vaan, ja hammas olikin jo irti! Eikä tarvinnut edes tikkejä tai mitään. Piti maata tuolissa hetki ennenkuin uskalsin nousta, kädet tärisi ja epäilin ettei jalatkaan heti kanna. Hammaslääkäri oli kyllä tosi mukava setä, kuunteli Radio Rockia huoneessa ja vitsaili. Oon tavannut täällä kolme hammaslääkäriä ja yhden suuhygienistin, ja kaikki olleet tosi kivoja.
Viisurin kolosta vuoti verta pari-kolme tuntia, sitten pikkuhiljaa väheni ja loppui kokonaan, kun älysin pitää jääpussia poskella. Jonkin verran on kipeä ja yritän olla tosi varovainen syömisten ja juomisten kanssa. Kävin illalla ostamassa kasvissosekeittoa ja jäätelöä, ja jääkaapissa on onneksi jugurttia. Nyt juon aamuteenkin haaleana, kun kuulemma liian kuuma voi irrottaa koloa suojaavan verihyytymän.

Jännittävin asia elämässäni tuntuu olevan hammaslääkärikäynnit. Jatkuu ensi numerossa! Kuinka tarina etenee?

Tiistaina olin ihmeellisen energinen, tein itselleni makaronilaatikkoa ja pesin koneellisen pyykkiä. Kaikki energia taisikin sitten kaikota niihin toimiin, kun sen jälkeen en oo saanut aikaiseksi yhtään mitään. Oon vaan maannut sohvalla katsomassa telkkaria tai Netflixiä. Pyykitkin on vielä telineellä, en oo jaksanut lustuta kaappiin.

Koulu alkaa maanantaina, tässä vaiheessa alkaa jo vähän jännittää.

Hammasjorinaa

No niin, nyt oon käynyt ensimmäistä kertaa YTHS:llä. Kuten arvelinkin, minulla ei olis ollut siihen vielä oikeutta ennen syyskuuta, mutta ajanvaraustäti heltyi. Oon ilmoittautunut läsnäolevaksi yliopistolle ja maksanut ylioppilaskunnan jäsenmaksun, mutta uudet opiskelijat saa silti mennä YTHS:lle vasta 1.9. alkaen kun opiskelijuus on virallisesti alkanut.

Mulla on siis yksi viisaudenhammas vielä suussa, muut poistettu. Osittain näkyvissä, reikiintynyt, Iisalmessa sille oli jo poistoaika varattu mutta se piti tietysti perua kun muutin tänne. Meinasin ensin, että odotan koulun alkuun ihan senkin takia, että muistaakseni ekalla viikolla oli joku infotilaisuus YTHS:llä asioinnista. Pari viikkoa sitten viisuriin alkoi kuitenkin särkeä niin paljon, että muutaman päivän söin särkylääkkeitä jatkuvasti. Noin viikko sitten kipu kuitenkin mystisesti hävisi, ja viisurin kohdalle leukaperiin tuli kipeä patti. Säikähdin tietysti, että nyt siellä on joku tulehdus syvällä ja pitää päästä heti hammaslääkäriin. Vatvoin kuitenkin tavalliseen tapaan asiaa ennenkuin sain mitään aikaiseksi, tänään sitten viimein kävelin tuohon YTHS:lle, kun on noin korttelin päässä. Sain akuuttiajan tälle päivälle, jonne menin ja ilmaisin huoleni hammaslääkärille. Lääkäri kokeili kaulaa ja leukaa ja sanoi heti, ettei kipu liity viisaudenhampaaseen, vaan mulla on purentalihakset ihan jumissa! Jaahas. No ei oikeestaan ollut mikään yllätys, koska minähän oon yönarskuttaja ja puren yöllä kovaa hampaita yhteen. Sain noin viisi vuotta sitten yökiskonkin, jota käytin muutaman kuukauden ja helpotti. Vaiva kuitenkin palasi, mutta kisko ei enää jotenkin sopinut paikalleen niin en oo sitä sitten käyttänyt. Nyt on varattu uusi aika, jolla tarkastetaan että vieläkö siitä entisestä kiskosta saa kalua vai pitääkö tehdä uusi. On myös varattu aika suuhygienistille hammaskiven poistoon, poistoaika viisaudenhampaalle, ja lisäksi olen jonossa oikomishoitoon.

Oikomishoitoa oonkin halunnut jo aika monta vuotta, tämän takia:

Hymyni näyttää tältä:

Ei kai tuo nyt niin paha ole, ja oma silmä siihen on tottunut, mutta valehtelisin jos väittäisin etten ole useasti miettinyt haluavani tuosta "torahampaasta" eroon. Etuhampaiden vieressä on siis tuommonen kummallisenmuotoinen kapistus, ja sen vieressä jumissa maitokulmahammas. En muista, onko kukaan hammaslääkäri aiemmin ehdottanut asian korjaamista, mutta nyt lääkäri otti asian puheeksi samantien ja sanoi, että maitohampaan voi poistaa ja tuon kummallisen hampaan muotoilla ja siirtää oikealle paikalle hammasriviin. Nythän se on tuommoinen reilusti ulkoneva. En tiedä kuinka pitkä jono sinne oikomishoitoon on, ilmeisesti todella pitkä, mutta mukava silti tietää että asialle vihdoin tapahtuu jotain.  Vaikka onhan tuo persoonallinen, mut hei...

Siideripissis

Tähän mennessä oon pärjännyt yksin jopa yllättävän hyvin, tosin vasta kaksi päivää takana. Ei mulla siis sinällään ole mitään ongelmaa yksinolon kanssa, mutta täällä se tuntuu vielä aika oudolta. En ole saanut hermoromahduksia, oon kattonut telkkaria ja Netflixiä ja pelannut puhelimella Puzzle Quest 2:sta aika paljon. Laitoin myös pitkään asiaa harkittuani Swap-bottiin kirjeenvaihtoilmoituksen, koska oon pitkään miettinyt että haluaisin englanninkielisen kirjekaverin. Sainkin sitten kaksi vastausta, joista toiselle vein äsken kirjeen postiin. Kävin samalla kaupasta kissanraksuja, suklaapatukan ja siiderin. Niin, siiderin! Minähän juon siis todella harvoin alkoholia, mutta nyt oon tykästynyt kovasti Somersby-omenasiideriin. Nyt on jopa jotenkin seesteinen ja hyvä olo, kun vaihdoin kauppareissun jälkeen takaisin yöhousuihin ja istun erittäin huonolla ryhdillä läppärin ääressä siemailemassa siideriä.

Sain tänään myös molemmat korvan tavoitteeseen, eli 10mm. Tilasin viime viikolla Crazy Factorista kolmet erilaiset kymppimillin korut: violetit spiraalit, rainbow plugit ja mustat silikonitunnelit. Nyt on spiraalit korvassa, kunnes paranee taas kunnolla.

Tekstioksennus

Käytiinkin saunassa jo eilen, Mikko lähti tänä aamuna Pielavedelle. Tulee kai torstaina takaisin kotiin, en tiiä miten osaan olla. Varmaan nukun aika paljon. On mulla onneks pari David Bowie -dokkaria koneella, ja Avaruusseikkailu 2001. Kun Mikko ei oo kotona niin on kiva katsoa semmosia elokuvia, joita ei tulis yhdessä katsottua. Käytiin onneksi yhdessä kaupassa ennenkuin se lähti, mulla on nyt ruokaa ja vähän suklaata niin ei tarvii heti yksin mennä. Mulle on yksin kaupassa käyminen vähän haastavaa - mistä pääsenkin siihen aiheeseen, että vähän aikaa sitten tajusin, kymmenen vuoden oireilun jälkeen, että mulla on ilmeisesti paniikkihäiriö. Tai en edes oikeastaan itse tajunnut, vaan ystävä. Oltiin viime viikon alussa Sarin kanssa tekemässä muuttosiivousta Iisalmen asuntoon, olin stressaantunut ja meinasin hajoilla vähän väliä, hoin vaan koko ajan ettei tästä tuu mitään ja ahistaa ahistaa. Jossain vaiheessa pidettiin taukoa ja käytiin kaupassa, sanoin kaupan pihalla että nyt on vähän epätodellinen olo. Mikä ei ole uutta, tapahtuu stressaantuneena / yksin kaupassa / joskus Mikonkin seurassa kauppareissulla. Epätodellisella tarkoitan sitä, etten oikein oo kartalla että mitä oon tekemässä, minne oon menossa, miten tässä nyt täytyis toimia. Homma niinku leviää käsiin. Oon oikeesti luullut muutaman kerran, että meen psykoosiin. Sari sitten kysyi, että onko mulla paniikkihäiriö. Sanoin, että ei kai, miten niin? Alettiin puhua aiheesta, sanoin että oon minä jonkinlaisia paniikkikohtauksia (hyperventilointia yms.) saanut teini-ikäisestä saakka, mut eikös niitä nyt voi saada kuka tahansa. Ne on tulleet lähes aina sellaisissa tilanteissa, joissa tuntuu ihan hyväksyttävälle reagoida niin - ei siis "muuten vaan". Oon ajatellut, että se nyt vaan on mun äärimmäinen tapa reagoida kovaan, yllättävään ahdistukseen. Ei se oo mikään häiriö. Koskaan ei ole käynyt mielessäkään, että se mulle tuttu epätodellinen haahuilu liittyis mitenkään tähän asiaan, mutta Sari sanoi että kyllä liittyy, on paniikkihäiriön oire. Hetken mietittyäni asiaa multa tuli sitten itku. Tavallaan semmonen helpottunut itku, kun sai selityksen sellaselle asialle, jonka ei oo tiennyt selitystä kaipaavan. Ja kun osasi yhdistää nuo asiat, vastaus tuntui niin ilmiselvältä, että ihmetytti miten en oo sitä koskaan tajunnut. Oon vaan aina naureskellut Mikon kanssa sille, etten voi mennä yksin kauppaan kun jumahdan sinne pahimmillaan tunniksi harhailemaan. En kai oo puhunut tästä koskaan psykologilla/hoitajalla, kun ei oo tuntunut oleelliselta asialta. Nyt mulla ei oo vielä hoitosuhdetta täällä Oulussa, YTHS:n kautta ilmeisesti sais mut en tiedä voiko sinne ilmoittautua ennen koulun alkua. Tämänkin asian tietysti sais helposti selville esim. soittamalla tai käymällä (YTHS on tuossa noin korttelin päässä), mut äääääää. Tarviisin myös hammaslääkäriä, mun viimeinen suussa oleva viisaudenhammas on pahasti reikiintynyt ja kipuilee. Iisalmessa sille oli jo varattu leikkausaika, mutta se piti tietysti perua kun tuli muutto.

Hirveä tekstimöhkäle tuli nyt tuosta! Oksensin vaan kaiken yhteen kappaleeseen. No, nyt se on ulos mun systeemistä. En ala jäsentelemään, luettavuus kärsii mutta kun se tuli tuossa muodossa ulos, ei tunnu oikealta alkaa sitä keinotekoisesti enää muokkaamaan koska tuo on realistinen kuvaus mun tän aamun ajatuksenjuoksusta.

Saunassa oli mukavaa, shampoo oli hyvä, nyt meen ehkä takas nukkumaan.

Hampuusishampoo

Oon ollu jo kauan vailla palashampoota rastojen pesuun, tänään sain viimein ostettua. Googletin ensin, että mistä täältä Oulusta semmosen sais, ettei tarviis nettikaupoista tilata. Löytyi ihan outo kauppa nimeltä Terveyskioski, ja sille osoite keskustasta.

Voin kertoo etten lähde ihan heti uudestaan keskustaan, ahdisti sen verran. Äsken vielä sanoin etten mene sinne enää koskaan, mutta nyt on jo kanta hieman lieventynyt. Minä en edes ajanut, vaan Mikko, mutta olin silti ihan ihmisraunio. Kaupan pitäis olla jossain tässä, parkkipaikkaa ei löydy mistään, hei tuossa on, eikun siihen tarviis ostaa parkkilippu, ei oo käteistä, hei tuolla on kiekkopaikkoja, jaa ne on kaikki täynnä. Lopulta kävi tuuri, kun ajettiin auto parkkilippupaikalle ja lähimpään lippuautomaattiin oli joku jättänyt maksetun lipun, jossa oli melkein tunti aikaa. Oho! No sitten piti turvautua Google Mapsiin, että löytyy uudestaan se saaterin kauppa. Osoite näytti johonkin pienehköön kauppakeskukseen, mentiin sinne, missään kyltissä ei lue Terveyskioski. Alimmassa kerroksessa on kyllä Life-niminen kauppa joka näyttää olevan joku luontaistuotemyymälä. Menin kysymään tiskiltä, ja vastaus oli että kyllä täällä myydään Terveyskioskin tuotteita. Jes!

Ostin hamppu-turveshampoon, koska se näytti just semmoselta että hipit pesee sillä rastoja. Plus että Mikko sanoi sen haisevan hyvältä (= hampulta), minusta se kyllä haisee vähän kissan perseeltä.

Pesin just eilen hiukset niin en nyt viiti tuota kokeilla, mutta lauantaina meillä on saunavuoro, niin siellä sitten. Tänään tuli postissa mun uudet 10mm venytyskorut, jotka aion kans laittaa lauantaisaunassa (menee paremmin paikalleen lämpimän suihkun / saunan jälkeen). Meillä ei oo ollu koskaan ennen saunavuoroa, kun Iisalmessa ne oli järjestään 10e/kk ja vuoro oli pahimmillaan vain puoli tuntia. Täällä se kuuluu vuokraan, ja vuoroja saa varata jopa kolme samalle viikolle! Varasin sitten lauantaille kaksi 50min vuoroa peräkkäin, koska inhaa käydä kiireellä saunassa. Tosi kätevää kun voi PSOAS:in nettipalvelussa tehdä varaukset millon vaan.

Aamunen rykkäys

Blogisäätöä taas. 

Jonkin aikaa on jo tuntunut siltä, että haluaisin jatkaa kirjoittelua, mutta jostain syystä entinen blogi ei innosta. Ratkaisu: syö kala tee uusi. Niin tässä tää nyt sitten on. Harkitsin äsken myös sitä vaihtoehtoa, että vaihtaisin vaan entisen blogin ulkoasun ja osoitteen sellaisiksi kuin tässä nyt on, sinne ois ollut tavallaan luonteva jatkaa, mutku mutku MUTKU. Oo tässä nyt sitten itelles mieliksi.

Saanko anteeks, jos edes linkkaan entisen blogin tähän? No saan.
http://vierastaviljaa.blogspot.fi/

Tuonne viimeksi kirjoitetun jälkeen on siis tapahtunut seuraavaa:

- Olin kirjastolla vuoden (2012) loppuun. Olisin viihtynyt pidempäänkin, mutta oli tehtävä tilaa uusille ilmaisille harjoittelijoille.

- Pääsin ammatinvalintapsykologille ja hänen kanssaan yhteisymmärryksessä hain syksyn 2012 yhteishaussa kolmeen kouluun, jonne katsoimme olevan vaikeinta päästä - tämä siis siksi, etten menettäisi työmarkkinatukioikeutta (tähän lakiin tuli muuten muutos vuoden 2013 alusta). Mielenterveyslääkäriltä sain lausunnon, jonka perusteella minun ei tarvinnut mennä pääsykokeisiin. Lausunnossa sanottiin, että kuntoutumiseni on hyvässä mutta kriittisessä vaiheessa, ja liian aikainen opiskeluun pakottaminen voi romahduttaa kaiken tähän mennessä saavutetun.

- Alkuvuoden 2013 olin kotona, ja muistaakseni helmikuun lopulla menin kuntouttavaan työtoimintaan Kehypajalle (oltuani siellä tosiaan aiemmin vuoden mt-kuntoutujien työhönvalmennuksessa ja pari kuukautta työkokeilussa). Kävin säännöllisesti ammatinvalintapsykologilla ja puntaroin eri opiskeluvaihtoehtoja ja -kaupunkeja, päädyin siihen että Oulu olisi hyvä valinta, sillä mulla ja Mikolla on siellä kavereita. Oulussa mua eniten kiinnosti kirjastotradenomin koulutus OAMK:ssa. Halusin kuitenkin hakea myös yliopistoon, joten valitsin sieltä englantilaisen filologian ja suomen kielen aineenopettajan koulutuksen. Ammatinvalintapsykologi vakuutti, että hakupapereiden laittaminen ei vielä lopullisesti velvoita minua mihinkään - jos en koekaan olevani tarpeeksi kunnossa, aina keksitään jotain. Laitoin hakupaperit.

- Kehypajalla olin osaviikkoisesti ma-ke, jotta jäisi aikaa lukea pääsykokeisiin. Aika pian huomasin että kolme koetta on liikaa, priorisoin ja jätin englannin kokonaan pois. Pääsin minulle tutun Kehypajan työntekijän kanssa käymään Oulussa ja tutustumaan sekä ammattikorkeakouluun että yliopistoon. Yliopistolla olin todella ahdistunut, koulu oli liian valtava, en minä pärjäisi siellä, en minä halua sinne. Siinä vaiheessa tuntui että ammattikorkeakoulu on mun ykkösvalinta. Pääsykokeisiin lukiessani aloin kuitenkin haaveilla yliopistosta ja suomen kielen opiskelusta, siihen tavallaan syttyi sellainen intohimo jota ei kirjastoalaa kohtaan ollut. Alkoi tuntua, että kirjasto olisi turvallinen ja varmempi valinta, mutta yliopisto kunnianhimoisempi. Ajattelin, että katsotaan miten pääsykokeet menee, turha miettiä vielä liikaa.

- Yliopiston koe oli ensin. Koe koostui kahdesta osasta: lyhyitä kielioppitehtäviä ja essee. Kielioppiosio meni loistavasti, essee ei niinkään. Olin pettynyt ja aloin jo asennoitua siihen, ettei minua varmaan valita. AMK:n koe oli parin viikon kuluttua ja meni kohtalaisesti.

- Aineenopettajan koulutukseen hakijoilla valintakoe on tavallaan kaksiosainen: soveltuvuushaastatteluun kutsutaan 12 hakijaa parhaiden yhteispisteiden (taustapisteet + kirjallinen koe) ja toiset 12 hakijaa parhaiden koepisteiden perusteella. Haastattelu arvostellaan asteikolla 0-15 pistettä, ja opiskelijoiksi valitaan ne 12 hakijaa, joilla on parhaat yhteispisteet kirjallisesta kokeesta ja haastattelusta. Mietin, että voi kun pääsisin edes haastatteluun asti, voisin olla ylpeä itsestäni. En kuitenkaan toivonut liikoja. Ilo olikin sitten suuri, kun kutsu tuli! Jännitin haastattelussa ihan helevetisti, mutta jäi kuitenkin semmonen fiilis että meni (kai) ihan hyvin.

- Niin, sitten ollaankin jo melkein nykyhetkessä. Sain haastattelusta 13/15 pistettä ja minut valittiin opiskelijaksi. Minut valittiin! Minut! Olisko minusta sittenkin johonkin? Myös ammattikorkeakoulusta tuli hyväksymisilmoitus, mutta siinä vaiheessa päätökseni ei enää ollut vaikea. Otin yliopistopaikan vastaan, hain asuntoa PSOAS:ilta ja ilmoitin vuokranantajalle, että irtisanon asuntomme Iisalmessa. PSOAS:in asuntotarjous tuli alle vuorokaudessa (!!!), maksettiin takuuvuokra ja sitten se olikin totta: me muutetaan Ouluun.

- Tänä päivänä myö asutaan Linnanmaalla pienessä kaksiossa, ja mun koulu alkaa noin neljän viikon päästä. Kaverit on kotouttaneet meitä urakalla, ollaan vähän kuin mamuja täällä. Tosin Oulu on siitä lempeä paikka savolaisille, että murre on monessa kohtaa niin samanlaista. Täälläkin ihmiset puhhuu, näkkee, ossaa ja on vanahoja.

Tässä vaiheessa todettakoon, että mun piti ihan vaan äkkiä tehdä aloituspostaus tänne, eikä yhtään jäädä yksityiskohtaisesti selittämään kouluun hakemista ja pääsyä. Tässä nyt vaan vähän niinku kävi näin. Oon istunut tässä lattialla läppärin eessä nyt noin puolitoista tuntia, ensin säätämässä blogin ulkoasua ja sitten kirjoittamassa tätä vahinkolasta. Muutakin asiaa oli, mutta minen ennää jaksa. Että adios.