Aamunen rykkäys

Blogisäätöä taas. 

Jonkin aikaa on jo tuntunut siltä, että haluaisin jatkaa kirjoittelua, mutta jostain syystä entinen blogi ei innosta. Ratkaisu: syö kala tee uusi. Niin tässä tää nyt sitten on. Harkitsin äsken myös sitä vaihtoehtoa, että vaihtaisin vaan entisen blogin ulkoasun ja osoitteen sellaisiksi kuin tässä nyt on, sinne ois ollut tavallaan luonteva jatkaa, mutku mutku MUTKU. Oo tässä nyt sitten itelles mieliksi.

Saanko anteeks, jos edes linkkaan entisen blogin tähän? No saan.
http://vierastaviljaa.blogspot.fi/

Tuonne viimeksi kirjoitetun jälkeen on siis tapahtunut seuraavaa:

- Olin kirjastolla vuoden (2012) loppuun. Olisin viihtynyt pidempäänkin, mutta oli tehtävä tilaa uusille ilmaisille harjoittelijoille.

- Pääsin ammatinvalintapsykologille ja hänen kanssaan yhteisymmärryksessä hain syksyn 2012 yhteishaussa kolmeen kouluun, jonne katsoimme olevan vaikeinta päästä - tämä siis siksi, etten menettäisi työmarkkinatukioikeutta (tähän lakiin tuli muuten muutos vuoden 2013 alusta). Mielenterveyslääkäriltä sain lausunnon, jonka perusteella minun ei tarvinnut mennä pääsykokeisiin. Lausunnossa sanottiin, että kuntoutumiseni on hyvässä mutta kriittisessä vaiheessa, ja liian aikainen opiskeluun pakottaminen voi romahduttaa kaiken tähän mennessä saavutetun.

- Alkuvuoden 2013 olin kotona, ja muistaakseni helmikuun lopulla menin kuntouttavaan työtoimintaan Kehypajalle (oltuani siellä tosiaan aiemmin vuoden mt-kuntoutujien työhönvalmennuksessa ja pari kuukautta työkokeilussa). Kävin säännöllisesti ammatinvalintapsykologilla ja puntaroin eri opiskeluvaihtoehtoja ja -kaupunkeja, päädyin siihen että Oulu olisi hyvä valinta, sillä mulla ja Mikolla on siellä kavereita. Oulussa mua eniten kiinnosti kirjastotradenomin koulutus OAMK:ssa. Halusin kuitenkin hakea myös yliopistoon, joten valitsin sieltä englantilaisen filologian ja suomen kielen aineenopettajan koulutuksen. Ammatinvalintapsykologi vakuutti, että hakupapereiden laittaminen ei vielä lopullisesti velvoita minua mihinkään - jos en koekaan olevani tarpeeksi kunnossa, aina keksitään jotain. Laitoin hakupaperit.

- Kehypajalla olin osaviikkoisesti ma-ke, jotta jäisi aikaa lukea pääsykokeisiin. Aika pian huomasin että kolme koetta on liikaa, priorisoin ja jätin englannin kokonaan pois. Pääsin minulle tutun Kehypajan työntekijän kanssa käymään Oulussa ja tutustumaan sekä ammattikorkeakouluun että yliopistoon. Yliopistolla olin todella ahdistunut, koulu oli liian valtava, en minä pärjäisi siellä, en minä halua sinne. Siinä vaiheessa tuntui että ammattikorkeakoulu on mun ykkösvalinta. Pääsykokeisiin lukiessani aloin kuitenkin haaveilla yliopistosta ja suomen kielen opiskelusta, siihen tavallaan syttyi sellainen intohimo jota ei kirjastoalaa kohtaan ollut. Alkoi tuntua, että kirjasto olisi turvallinen ja varmempi valinta, mutta yliopisto kunnianhimoisempi. Ajattelin, että katsotaan miten pääsykokeet menee, turha miettiä vielä liikaa.

- Yliopiston koe oli ensin. Koe koostui kahdesta osasta: lyhyitä kielioppitehtäviä ja essee. Kielioppiosio meni loistavasti, essee ei niinkään. Olin pettynyt ja aloin jo asennoitua siihen, ettei minua varmaan valita. AMK:n koe oli parin viikon kuluttua ja meni kohtalaisesti.

- Aineenopettajan koulutukseen hakijoilla valintakoe on tavallaan kaksiosainen: soveltuvuushaastatteluun kutsutaan 12 hakijaa parhaiden yhteispisteiden (taustapisteet + kirjallinen koe) ja toiset 12 hakijaa parhaiden koepisteiden perusteella. Haastattelu arvostellaan asteikolla 0-15 pistettä, ja opiskelijoiksi valitaan ne 12 hakijaa, joilla on parhaat yhteispisteet kirjallisesta kokeesta ja haastattelusta. Mietin, että voi kun pääsisin edes haastatteluun asti, voisin olla ylpeä itsestäni. En kuitenkaan toivonut liikoja. Ilo olikin sitten suuri, kun kutsu tuli! Jännitin haastattelussa ihan helevetisti, mutta jäi kuitenkin semmonen fiilis että meni (kai) ihan hyvin.

- Niin, sitten ollaankin jo melkein nykyhetkessä. Sain haastattelusta 13/15 pistettä ja minut valittiin opiskelijaksi. Minut valittiin! Minut! Olisko minusta sittenkin johonkin? Myös ammattikorkeakoulusta tuli hyväksymisilmoitus, mutta siinä vaiheessa päätökseni ei enää ollut vaikea. Otin yliopistopaikan vastaan, hain asuntoa PSOAS:ilta ja ilmoitin vuokranantajalle, että irtisanon asuntomme Iisalmessa. PSOAS:in asuntotarjous tuli alle vuorokaudessa (!!!), maksettiin takuuvuokra ja sitten se olikin totta: me muutetaan Ouluun.

- Tänä päivänä myö asutaan Linnanmaalla pienessä kaksiossa, ja mun koulu alkaa noin neljän viikon päästä. Kaverit on kotouttaneet meitä urakalla, ollaan vähän kuin mamuja täällä. Tosin Oulu on siitä lempeä paikka savolaisille, että murre on monessa kohtaa niin samanlaista. Täälläkin ihmiset puhhuu, näkkee, ossaa ja on vanahoja.

Tässä vaiheessa todettakoon, että mun piti ihan vaan äkkiä tehdä aloituspostaus tänne, eikä yhtään jäädä yksityiskohtaisesti selittämään kouluun hakemista ja pääsyä. Tässä nyt vaan vähän niinku kävi näin. Oon istunut tässä lattialla läppärin eessä nyt noin puolitoista tuntia, ensin säätämässä blogin ulkoasua ja sitten kirjoittamassa tätä vahinkolasta. Muutakin asiaa oli, mutta minen ennää jaksa. Että adios.