Tekstioksennus

Käytiinkin saunassa jo eilen, Mikko lähti tänä aamuna Pielavedelle. Tulee kai torstaina takaisin kotiin, en tiiä miten osaan olla. Varmaan nukun aika paljon. On mulla onneks pari David Bowie -dokkaria koneella, ja Avaruusseikkailu 2001. Kun Mikko ei oo kotona niin on kiva katsoa semmosia elokuvia, joita ei tulis yhdessä katsottua. Käytiin onneksi yhdessä kaupassa ennenkuin se lähti, mulla on nyt ruokaa ja vähän suklaata niin ei tarvii heti yksin mennä. Mulle on yksin kaupassa käyminen vähän haastavaa - mistä pääsenkin siihen aiheeseen, että vähän aikaa sitten tajusin, kymmenen vuoden oireilun jälkeen, että mulla on ilmeisesti paniikkihäiriö. Tai en edes oikeastaan itse tajunnut, vaan ystävä. Oltiin viime viikon alussa Sarin kanssa tekemässä muuttosiivousta Iisalmen asuntoon, olin stressaantunut ja meinasin hajoilla vähän väliä, hoin vaan koko ajan ettei tästä tuu mitään ja ahistaa ahistaa. Jossain vaiheessa pidettiin taukoa ja käytiin kaupassa, sanoin kaupan pihalla että nyt on vähän epätodellinen olo. Mikä ei ole uutta, tapahtuu stressaantuneena / yksin kaupassa / joskus Mikonkin seurassa kauppareissulla. Epätodellisella tarkoitan sitä, etten oikein oo kartalla että mitä oon tekemässä, minne oon menossa, miten tässä nyt täytyis toimia. Homma niinku leviää käsiin. Oon oikeesti luullut muutaman kerran, että meen psykoosiin. Sari sitten kysyi, että onko mulla paniikkihäiriö. Sanoin, että ei kai, miten niin? Alettiin puhua aiheesta, sanoin että oon minä jonkinlaisia paniikkikohtauksia (hyperventilointia yms.) saanut teini-ikäisestä saakka, mut eikös niitä nyt voi saada kuka tahansa. Ne on tulleet lähes aina sellaisissa tilanteissa, joissa tuntuu ihan hyväksyttävälle reagoida niin - ei siis "muuten vaan". Oon ajatellut, että se nyt vaan on mun äärimmäinen tapa reagoida kovaan, yllättävään ahdistukseen. Ei se oo mikään häiriö. Koskaan ei ole käynyt mielessäkään, että se mulle tuttu epätodellinen haahuilu liittyis mitenkään tähän asiaan, mutta Sari sanoi että kyllä liittyy, on paniikkihäiriön oire. Hetken mietittyäni asiaa multa tuli sitten itku. Tavallaan semmonen helpottunut itku, kun sai selityksen sellaselle asialle, jonka ei oo tiennyt selitystä kaipaavan. Ja kun osasi yhdistää nuo asiat, vastaus tuntui niin ilmiselvältä, että ihmetytti miten en oo sitä koskaan tajunnut. Oon vaan aina naureskellut Mikon kanssa sille, etten voi mennä yksin kauppaan kun jumahdan sinne pahimmillaan tunniksi harhailemaan. En kai oo puhunut tästä koskaan psykologilla/hoitajalla, kun ei oo tuntunut oleelliselta asialta. Nyt mulla ei oo vielä hoitosuhdetta täällä Oulussa, YTHS:n kautta ilmeisesti sais mut en tiedä voiko sinne ilmoittautua ennen koulun alkua. Tämänkin asian tietysti sais helposti selville esim. soittamalla tai käymällä (YTHS on tuossa noin korttelin päässä), mut äääääää. Tarviisin myös hammaslääkäriä, mun viimeinen suussa oleva viisaudenhammas on pahasti reikiintynyt ja kipuilee. Iisalmessa sille oli jo varattu leikkausaika, mutta se piti tietysti perua kun tuli muutto.

Hirveä tekstimöhkäle tuli nyt tuosta! Oksensin vaan kaiken yhteen kappaleeseen. No, nyt se on ulos mun systeemistä. En ala jäsentelemään, luettavuus kärsii mutta kun se tuli tuossa muodossa ulos, ei tunnu oikealta alkaa sitä keinotekoisesti enää muokkaamaan koska tuo on realistinen kuvaus mun tän aamun ajatuksenjuoksusta.

Saunassa oli mukavaa, shampoo oli hyvä, nyt meen ehkä takas nukkumaan.